9. helmikuuta 2015

1. Ja sitten astuin ulos varjoista

Pipsa nousee ylös sängystään unisena. Herätyskello on saanut soida pöydällä jo kolme minuuttia ennen kuin hän saa sammutettua sen. Tyttö hoipertelee vessaan ja kolauttaa päänsä oveen. "Säälittävää..." hän tuhahtaa pidellen otsaansa. Pian hän keittää kahvia pienessä keittiössään. Siihen hän saa tänäkin aamuna tyytyä. Köyhällä opiskelijalla ei ole rahaa yli tarpeiden. Aamu on harmaa ja luminen. Pipsa katselee keittiön ikkunasta ulos apaattisen näköisenä. Hänen elämältään puuttuu suunta. Ja hän tietää sen. Hän tietää että ei ole hänen kutsumuksensa olla kuva-artesaani. Vaikka se on hänen mielestään mukavaa, hän haluaa jotain enemmän. Jotain suurempaa.

Pipsa katselee harmaata säätä seesteisesti ja kääntää katseena. "Sinäkö taas?" hän kysyy minulta.

"Huomasit minut viimein!" sanoin hänelle ja hyppäsin alas hänen huteralta lipastoltaan. "Oli jo aikain huomata minut. En jaksanut enää katsella tuota tyhjää masentunutta naamaasi."

"Mitä oikein tarkoitat?" hän kysyy tavallisen tympääntyneesti.

"Tarkoitan sitä, että tee jotain asian eteen! Näytä sille ämmälle mistä sinut on tehty!" totean ja tarkistan, että ovathan meikkini ja hiukseni kunnossa. Ne ovat. Niin kuin aina.

"Katoa! En halua neuvojasi! Etenkään tänään!" hän kivahtaa ja hakee kuppiinsa kahvia.

"Olen ystäväsi ja ystävänä annoin vain hyvän neuvon! Jos sille tyrkylle tapahtuu vaikka pienikin onnettomuus, hän ei pääse lähtemään ja nouset toiselta sijalta ensimmäiseksi. Voisit päästä sen sunnittelukilpailun finaaliin."

"Et ole ystäväni! En ota sinulta vastaan mitään neuvoja! En ala huijaamaan päästäkseni finaaliin! Parempi voitti, ja sillä selvä!" Pipsa katselee minua kulmat vihaisesti kurtussa.

"Olen ainoa ystäväsi! Sinulla ei ole ketään muuta! Etkö halua huipulle? Tunnen kunnianhimosi jos annat minulle vallan edes hetk..."

"Et tunne minua! Et tiedä minusta mitään! Et voi tietää mitä minä hänestä, tai saati siitä kilpailusta, ajattelen!" Pipsa yrittää vakuutella lähinnä itselleen.

"Kyllä minä sinut tunnen, Tunnen sinut paremmin kuin sinä itse. Olen syvin olemuksesi, se joka tuolla pienessä sydämessäsi oikeasti olet..."
Pipsa katsoo minua selvästi hävinnyt ilme kasvoillaan. Voitin. Voitan hänet aina.
"Olet todellisuudessa vain pieni kateellinen äm..."

"HÄIVY" Pipsa räjähtää, ja sananmukaisesti huitaisee minut olemattomiin ja katoan takaisin varjoihin.


Mutta minä palaan. Palaan aina.

...


Tehtävänanto Haastavaa kirjoittamista -blogistaEnsimmäisessä kirjoitustehtävässä sinun pitää kirjoittaa teksti, jossa kertoja kertoo aluksi aivan normaalisti tapahtumista; "hän teki sitä ja tätä". Sitten, keskellä tekstiä, kirjoittaja tuleekin mukaan



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos on asiaa, niin jätä ihmeessä kommentti!